keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Terveiset Berliinistä!

Aikaa on ollut niin niukalti, etten ole ollenkaan ehtinyt kirjoittaa lokakuisesta Berliinin matkastani. Sanoisin kaupungista, että se avautuu aika hitaasti. Hienot asiat on siellä vähän piilossa niinkuin Helsingissäkin kaiken arkisemman seassa.

Matkan tarkoitus oli käydä vintagekaupoissa, homobaareissa ja konsertissa. Paljon emme kuitenkaan shoppailleet, vaikka siihen käytettiin tosi paljon aikaa. Nimittäin itse en tykkää vaeltaa päämäärättömästi, niin shoppailu on aina se tekosyy miten tulee nähtyä kaupunkia. Törmäsin runsauden pulaan kauppoja etsiessäni, ja päädyttiin Ahornstrasselle aika Uffimaiseen Garage Berliniin, vintage-kauppa St. Store Berliniin sekä Oderbergerstrasselle, jossa oli monia ihania pikkukauppoja ja muutenkin hyvä tunnelma. Kaikki näistä sijaitsivat ihan eri puolilla kaupunkia, niin tuli nähtyä kaikenlaista, esimerkiksi kokonaan nahkahomojen asuttama kaupunginosa. :D en kerro minkä noista lähellä se oli niin se on sitten iloinen yllätys jollekulle.

Nämä seuraavat kuvat on sieltä Oderbergerstrasselta, josta ei ostettu juuri muuta kuin postikortteja, mutta vietettiin tosi kiva päivä, kun käytiin sitä ihan lyhyttä tienpätkää edes takaisin.




Tässä Vera ihanien matkalaukkujen kanssa, joista se ei kumminkaan ostanut yhtäkään.





Seuraavat kaksi kuvaa on ainoista turistinähtävyyksistä joissa käytiin. Eläintarha oli näkemisen arvoinen, vaikka osa eläimistä oli tosi pelottavia ja muutenkin vähän surullista se oli. Mutta hieno miljöö ja mangustin poikaset ja kirahvit mm. teki vaikutuksen. Oli pakko ottaa tosta vuohesta kuva, kun se näytti vähän yhdeltä meidän kaverilta. Ton ihme portin luona halusin käydä, koska mun mummosta on otettu kuva sen edessä joskus neuvostoaikaan, mutta se oli kyllä aika kamala turistirysä, joten oltiin siellä tasan kuvanoton verran. Ainiin ja käytiinhän me kuuntelemassa filharmonikkoja ja pakko sanoa, että ihan sairaan hyviä ne oli.


Meidän hotelli oli halvin mitä löytyi, ja haluttiin asua idässä. Ratikalla pääsi tosi helposti keskustaan millon halusi, ja sunnuntaina mentiin sit vielä enemmän itään päin katsomaan kirppistä. Läheltä löytyi nää hienot graffitit. Mulla oli kuitenkin jostain kumman syystä niin huono olo, että lähettiin pois aika pian. Ja sunnuntaina saadessani 3 euroa maksaneen täydellisen pizzan eteeni tarjoiltuna pääsin kyllä kympillä Berliinin makuun! Idässä oli muutenkin kiva henki: porukkaa liikkeellä ja jotenkin sellaista elämäniloista suhtautumista.




Homobaarit jäikin sitten vähän vähemmälle, käytiin vaan yhdessä, Silver future nimisessä, enkä nyt muista kyllä yhtään että missä päin kaupunkia se oli. Mutta ihan loistava paikka ja paljon hienoja lesboja eli menkää sinne jos yhtään kiinnostaa. :D

Syömisestä sen verran, että se on HALPAA. Tosin ei me sen suhteen haluttu ökyilläkään, mutta söin ja join matkan aikana kyllä ihan kaiken mitä halusin, ja ei maksanut paljon mitään. Jos jotain pitää suositella, niin Kantstrassella olevaa sushiravintolaa Kuchia. Söimme pöydällisen sushia ja joimme juoman jos toisenkin, ja se maksoi 26 euroa / naama. Ja nyt siis kyseessä sellanen fancympi paikka mihin pitää pöytäkin varata jne. Eli muuten ruoka on todella halpaa.

Lopputulema Berliinistä oli se, että se ei ehkä arkisuudessaan ollut mulle mikään turistin huippupaikka, mutta halpuus, joukkoliikenteen toimivuus ja kaiken helppous sai mut vähän haluamaan muuttaa sinne joskus. Ei tätä Helsingin asuntohelvettiä ja ylikalliita tuopin, lounaan ja kaupasta ostetunkin ruoan hintoja. Tosiaan vietettiin siis siellä 6 päivää, ja lentoineen, hotelleineen, shoppailuineen, ruokineen, konserttilippuineen siis ihan kaikkineen koko hoito maksoi mulle alle 700. Olin varautunut melkein kaksi kertaa kalliimpaan lomaan.

Esittelen ne tosi pienet hankinnat ehkä joskus.

Vaatteet karkaa käsiin

Olen taas kirppuillut...



Valkoinen neule paljettikuvioin on todella ihana ja hieno, mutta saattaa päätyä eteenpäin, koska oloni on hyvin epävarma tuon valkoisen sävyn kanssa.


En itse asiassa omistanut yhtäkään mustaa t-paitaa, joten tämä on ihan hyvä ostos.


Mustasta topista tykkään itse asiassa tosi paljon ja se menee kaiken kanssa, joten tämä ei ole huti.


Ihana helmen-harmaa kauluspaita <3 Tosin ehkä vähän liian nafti, pitää vielä sovitella.


Upea koppalakki, joka rauhoittaa vähän tämän syksyn ruskean kaipuutani. (sitähän eivät voineet tehdä ne ruskeat kengät ja vyöt, jotka jo omistan, ehei)


Musta laukku. Tämän koko on täydellinen ja tätä olen käyttänyt viiemiset pari viikkoa joka päivä. Tekonahkaisuus kuitenkin ärsyttää. Tämä on hyödyllinen ja käytännöllinen ostos, mutta vain siihen asti kunnes löydän täydellisen version.

Kuten voi lukea, eivät kaikki ostokset olleetkaan ihan täydellisiä. Kirppuilu on ehdottomasti karannut käsistä. Olen huomannut kirppiksellä ajattelevani "mut tää on niin halpa, että tän voi sit pistää eteenpäin, jos ei tykkääkään, ja kyl tämmösiä on hyvä olla kaapissa ja on tää ihan kiva, nii ostetaan nyt, ku halvalla lähtee ja täähän on hei ekologistakin, kun otan käyttöön vanhaa kamaa". Tämä ei ole minulle tyypillistä shoppailu-käytöstä ja todennäköisesti tyyli-kriisini tulosta.

Epävarmuuteni tyylistäni on aiheuttanut suht maanista ostos-käyttäytymistä, kun olen nappaillut mukaani vähän kaikkea. Ratkaisuna varsin epätoimiva, sillä uskon tyyli-kriisini avaimien löytyvän vähentämällä vaatteita niihin mitkä ovat rakkaimpia, ei ostamalla mitä sattuu. Koska olen tällä hetkellä tosiaan vielä kriisin keskellä, paras ratkaisu lienee vältellä kirppareita kokonaan. Jos sellaiselle satun eksymään olkoon ohjeistuksessani sallitu vain täydellisyys. Siis ei mitään vähän pientä, vähän isoa, vähän väärän väristä, vähän väärän mallista jne. Niitä riittää jo.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Uusi tukka



Kampaajakäynti tuli ja meni ja nyt esittelen sen tuloksia. Loppujen lopuksi päätin vaihtaa väriä, mutta varaamani aika oli liian lyhyt värinpoistolle, joten päädyimme vain värjäämään juurikasvun astettaa ruskeammalla mustalla ja leikkaamaan tukkaa. Olen tykästynyt tähän epäsymmetriseen malliin ihan superisti, joten on aika alkaa hakea vaihtelua väreillä leikkausten sijaan.






En osannut päättää minkä värin loppujen lopuksi haluaisin, joten sunnitelmani on lähteä tämän mustan jälkeen blondiin (luonnollisesti muutamille oransseilla välivaiheilla), jota aion jatkaa ihan valkoiseen platinaan asti ja lähteä sitten vaalean harmaiden sävyjen kautta siniseen. Sinisestä menen varmaan kaljun kautta omaan väriin ja sen jälkeen en tiedä. Alunperin tarkoitus oli kokeilla punaista mustan ja blondin välissä, mutta blondaus-kokenut kaverini kertoi, että punainen sävy on niin pysyvää, että ei kannata missään nimessä lisätä sitä välissä, jos sen joskus haluaa pois. Siispä skipataan punainen, mutta ehkä sitäkin ehtii vielä kokeilla.

Olen ihan valmistautunut, että tähän värjäysrumbassa menee useampikin vuosi, mutta eipä kauheasti haittaa. Onhan tätä mustaa tukkaa jo katseltukin viitisen vuotta. Ehkä ahdistukseni alkoikin kumpuamaan siitä, että mustasta tukasta tuli liian iso osa identiteettiäni. Se kuitenkin on vain hiusta: kuollutta materiaa, joka kasvaa takaisin.