maanantai 28. syyskuuta 2009

Viisi ja risat muuttolaatikollista vaatteita

Kuten olenkin jo moneen otteeseen täällä maininnut, vaihdoin opiskelun takia paikka-kuntaa tuossa elokuun puolessa välissä. Tällä kertaa kirjoittelen siis muutostani.

Otin mukaani aikalailla kaiken. Olin käyttänyt suuren osan edellistä vuotta käymällä läpi tavaroitani ja yrittämällä karsia pois kaiken turhan. Tämä on ollut minulle todella vaikea prosessi, olen nimittäin ihan järjetön hamstraaja. Vihaan heittää aisoita pois, sillä tuntuu, että kyllä niille vielä jotain käyttöä voi keksiä. Minulla on esim. pyörinyt kirjahyllylläni viimeiset n. 10 vuotta pullonkorkki. Se oli vaaleanvihreä ja siinä oli lepakon kuva, mutta ei se mitenkään erityisen hieno tai harvinainen ollut. Ja minä en kyennyt heittämään sitä saamarin korkkia pois 10 vuoteen. Viime vuonna vihdoin sain rohkaistua itseni. Poimin talteen ja säästän siis mitä järjettömämpiä esineitä. En pysty myöskään heittämään lehtiä pois, ennen kuin olen käynyt ne kuva kuvalta ja juttu jutulta läpi ja poiminut mukaani minua miellyttävät kuvat/jutut. Kaiken random-roinan lisäksi huoneestani vievät tilaa koriste-esineet, kuivatut ruusut, melkoinen määrä vanhoja muotilehtiä sekä kirjat (ja tätä kaikkeahan ei missään nimessä lakseta randomiksi roinaksi...). Ja tietysti vaatteet.



Yhteensä minulla oli käytössäni 15 muuttolaatikkoa, sekä pari isoa matkalaukkua. 15 laatikosta 5 täytti pelkillä vaatteilla ja lisäksi vaatteet tyttivät myös matkalaukut ja tunkivat muihinkin laatikkoihin. Ja kengät veivät kokonaan oman laatikkonsa. Pakkaamatta jäi morsius-puku 1 ja naamiaisvaate-laatikko, sekä talvi-takit, ne kuljetetaan tänne vasta myöhemmin. Onko 5 muuttolaatikollista (+ risat) paljon vai vähän? En jotenkin pysty yhtään itse arvioimaan :S



Vaatekaapit ovat onneksi miltei puolet tilavammat kuin aiemmassa kämpässä! Pitäisi vaan saada vaatteet järjestettyä jotenkin järkevästi noihin... Ja tietenkään ylimmät kaapit ovat niin korkealla, että ovat käytännössä käyttökelvottomat.

Sinänsä unelmoin elämästä, jossa voisin vaan halutessani pakata koko omaisuuteni yhteen matkalaukkuun ja lähteä läiskimään. Olisi niin vapauttavaa, kun ei aina tarvitsisi ajatella tavaraa. Olisi ihanaa, kun huoneessa olisi tilaa olla, sen sijaan, että se toimii vain varastona. Toisaalta minä rakastan kaikkea tätä tavaraa. Olen älyttömän esteettinen ihminen ja saan hulluna kicksejä siitä, että omistan ja voin milloin vain hypistellä, katsella ja sovitella kirjojani, korujani, morsiuspukujani ja kaikkea muuta krääsää mitä tänne onkaan kertynyt.

Loppujen lopuksi minusta omistaminen on kuitenkin paljon vähemmän syntistä kuin ostaminen. Moni vaatteistani on sellaisia, mitkä olen hankkinut jo 5 vuotta sitten ja käytän niitä edelleen. Itse en pysty ymmärtämään sitä kulutus-kulttuuria mikä tällä hetkellä vallitsee, että ostetaan vaate ja myydään se jo kuukauden päästä eteenpäin. Vaatteita pitäisi arvostaa ja rakastaa. Minun vaatekaappini alkaa jo koetella rajojaan. Vaatteita on niin paljon, että tuntuu, etten ehdi käyttää niitä niin usein kuin ne ansaitsisivat. Mutta kyllä vielä tulen toimeen. Nyt pitää vaan olla tiukkana vahtimassa, että mitä tänne enää lisäilen tai pitäisikö jotain karsia.

Tämän ostolakkoilu-projektin osilta voinkin piakkoin esitellä uusien ostosteni merkeissä kuinka "hyvin" se on minulla tähän asti mennyt...

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Juhlimaan uusien luokkatovereiden kanssa

Eli tänään nähdään luokkakavereiden kanssa ja juhlitaan vähän. Kerrankin kirjoitan asusta samana päivänä. :D Juhlat on nyt sunnuntaina koska kaikki on kuitenkin viikonloppuna töissä.

Tein itselleni toispuoleisen kampauksen ja perusmeikin, minkä teen n. aina jos ylipäänsä meikkaan jotenkin erikoisesti.


Nirp nirp nirppis nirp. Päällä on se kesällä Mangon alennusmyynnistä löydetty mekko, You Know Shoesin korkkarit, kirpparilta laukku ja vyö, saumasukkikset Stokkalta ja hius/rintakukka H&M:stä. Noiden kenkien ja laukun soljet mätsää täydellisesti, onneksi, sillä minulla on nuo kengät myös punaisena ja mustana.


"Are my seams straight?" "Nooooooooooooooooooot." Haha. Tästä näkyy myös mihin kohtaan tuon kukan laitoin.


<3<3<3 Kumpa näkisitte olkainten kirjailun ja helman pilkut. <3<3<3


Kampauksen toinen puoli.


Sori tyhmä vahinkoposeeraus, mutta meikit tässä.

Joskus lähipäivinä varmaan lavastan suunnilleen miljoona lähiaikoijen päivänasua.

Mitä tapahtui tukalle?

Minun onkin jo pitkään pitänyt valottaa prosesseja, jotka ovat meneillään tukkani kanssa. Viime viikkoinen kampaajalla käynti sitten innoitti vihdoin tekemään postauksen.

Tässä siis lähtötilanne, pitkä tukkani, joka minulla on ollut jostain 14-vuotiaasta ja jota olen itse myös siitä asti saksinut. Oikeastaan ainoa, mikä on muuttunut on otsatukan malli ja kerrostuksen määrä.
Tässä kuvaa syksyltä 2008 tukka auki, tukka kiinni perusnutturalla ja sitten yksi spessukampaus.






No yllätys yllätys, olin aika kyllästynyt siihen. Sitten päätin, että lähtee kunnolla. Ärsytti naisellisuus, ärsytti pituus, ärsytti kaikki. Mutta sen verran pelkuroin, että naisellisuus jäi. :<

Tässä polkkani on juuri tasoitettu, joulun aikaan 2008.



/>




Huomasin sitten, että pitkä tukka olikin mun juttu ja alkoi kasvatus. Nyt tämä on joku vajaa 10 cm yli olkapäiden. Ja sitten menin kampaajalle, joka leikkasi todella kerroksittaisen mallin. Lyhyimmät ovat ihan nysiä. Itkien menin kotiin kamppihuorannäköisenä, mutta kun hiukset kihartuivat, ne olivat taas omannäköiset. Pitkään malliin on palattu ja tukka on nyt taas sen näköinen kuin aina ja kihartuu oikein malliin nähden. (kuvaa tulee päivänasun yhteydessä, mutta mitään erityistä ei siis ole tapahtunut).

Mutta oikeasti haluaisin kuitenkin pätkäistä jotain tällaista.... :/ Edestä pitkä, takaa lyhyempi. Pahuksen kihartuvuus ja perunanaama!

perjantai 25. syyskuuta 2009

Raikuvat aplodit Mark Fastille!

Nyt vähän positiivista asiaa aiheesta, joka on yksi pääsyistä tämän blogin koko olemassa-ololle, eli siis asiaa ulkonäköpaineista ja -normeista muotimaailmassa. Törmäsin tähän ihastuttavaan uutiseen ensin OUTSAPOP TRASHION:ssa ja sittemmin vielä More to love!:ssa.

Mark Fast on siis muotisuunnittelija, joka päätti ottaa näytökseensä London fashionweekille kolme normaalikokoista mallia. Aika mahtavaa sanoisin. Fastin päätös oli kuitenkin ilmeisesti sen verran radikaali, että ainakin yksi stylisti (toisissa lähteissä sanottiin, että kaksi) lähti lätkimään vain kolme päivää ennen näytöstä. Onneksi saivat jonkun muun tilalle ja saattoivat pitää kiinni päätöksestään. En voi kuin ihmetellä sytilistin/ien reaktioita. Miksi hitossa lopettaa tuollaisesta syystä? Pelottiko, että yleisö vihaisia ja stylistit saisivat vihat niskaansa? Ovatko normaalikokoiset ihmiset niin kammottavia, ettei niitä kestä katsoa? Ihan oikeasti haluaisin kuulla mikä sai stylistissä/eissä aikaan niin vahvan reaktion.



Fastin tempauksen on syytelty olevan pelkkä julkisuus-temppu, mutta minä en oikein näe, mitä väliä sillä edes on, vaikka se olisikin. Kyseessä on kuitenkin hyvä teko. Fast itse on ilmoittanut, että halusi vain tuhota käsityksen siitä, että hänen suunnitelemansa vaatteet eivät kävisi kuin superlaihoille naisille, vaan että niitä voivat käyttää kaikki koosta riippumatta.



Sinänsä Mark Fast:hän ei ole ensimmäinen lajissaan, ovat muutkin suunnittelijat käyttäneet isompia malleja. Esim. Jean Paul Gaultier käytti 2006 Pariisin muotiviikoilla iso-kokoista mallia showssaan. Ja on varmaan muitakin esimerkkejä, mitkä eivät nyt vain tule mieleen. Mutta en ymmärräkään minkä vuoksi erikokoisten ihmisten käyttäminen mallina olisikaan minkäänlainen kerta-kokeilu-juttu. Ja minä pidän Fastin malli-valinnoista. Siinä missä gaultier meni toiseen ääripäähän ja valitsi ihan reilusti ylipainoisen mallin, Fastin mallit ovat keskikokoisia ja terveenpainoisen näköisiä (tosin kokohan ei ole välttämättä mikään tae terveellisyydelle, eikä myöskään este sille). Fast todisti myös vääräksi väittämän, että mallien on vain oltava samankokoisia käytännön syistä. Toivoisin, että muoti-lehdissä ja -näytöksissä voitaisiinkin saada enemmän variaatiota mallejen kokoon.



Näitä malleja on muuten kutsuttu plusmalleiksi ja xl-malleiksi, mutta en oikein tiedä onko se hyvä tapa kuvata näiden naisten kokoa. Ilmeisest mallit ovat kokoa 40, 44 ja 40-44(mitä se sitten tarkoittaakaan), mitkä ovat minusta vielä ihan normaalikokoja, varsinkin kun ottaa huomioon, että nämä naiset kuitenkin ovat pituudeltaan malli-mitoissa. Vai onko vika asenteessa, jos kavahtaa sanaa iso? Miksi se on sellainen tabu, miksi se nähdään aina haukkuma-sanana? Sitä voipikin miettiä.

maanantai 21. syyskuuta 2009

Science fiction party!

Kuten aiemmin jo totesinkin, jouduin muuttamaan uudelle paikkakunnalle opiskelupaikan perässä. Oli siis järjestettävä läksiäiset. Uusi paikkakuntani tuntui vieraalta ja kaukauiselta kuin toinen planeetta. Siispä teemaksi tulikin sci-fi :)





body: gina tricot
sukkahousut: ?
vyö: Italiasta, jostain pikkuputiikista.

Toinen syy teemaan on se, että olen halajanut ties kuinka kauan olla sini-ihoinen, joten tartuin heti mahdollisuuteen toteuttaa tämä pitkäaikainen unelmani. Kipitin siis nopsajalkaa Aprilliin ja ostin itselleni sinistä ihomaalia. Olisin toivonut sävyn olevan hiukan vaaleampi ja hopeisempi, mutta valikoima ei ollut mitenkään päätä huimaava, joten päädyin vaaleimpaan siniseen mitä löytyi. Ihan kiva sävy, mutta näytän mielestäni vähän smurffilta :/ Varsinkin kun on tuo valkoinen bodykin. Ostin myös sinistä hius-glitter-geeliä ja lakkasin kynteni sinisellä glitter-lakalla. Yritin epätoivoisesti etsiä sinistä huulipunaa, mutta sitä ei ilmeisesti myydä missään :( Jos joku tietää jonkin paikan, mistä sitä voisi saada, niin vinkatkaa toki, olen epätoivoinen!



Pääsinpä vielä tuota vyötäkin käyttämään! Italiasta sen hankin, kun rakastuin leveään ja pehmeään nahkaan, mutta solki on jotenkin liian pyöreä ja kova ja puhtaan hopeinen, niin ettei tuota ole tullut kertaakaan käytettyä. Se olikin jo päätynyt kirppari-laatikkooni, mutta en ole vielä(kään) saanut raahattua itseäni kirpulle myymään, joten vyö pääsi käyttöön ja kruunasi asuni. Hyvää kuvaa siitä ei valitettavasti löytynyt, mutta mielikuvitustaan voi käyttää!

Kengistä ja takista ei harmikseni tullut otettua yhtään kuvaa. Takki oli Pride:ssa pitämäni lyhyt olkatopattu nahkatakki ja kengät olivat ihanat hopeiset tossut Dieseliltä. Tossut ovat tosi söpöt, mutta valitettavasti käyttökelvottomat: eivät pysy millään jalassa. Bodyyn olin vielä kiinnittänyt pienet olkatoppaukset.


Ystävä lainasi minulle tekemäänsä upeaa foliohattua!

Hannakin oli toki juhlinnassa mukana, mutta en valitettavasti löytänyt hänen hienosta asustaan yhtäkään kuvaa. Noita kuvia ei muutenkaan kauheesti ollut, oltiin niin hauskanpidon tuoksinnassa. Ja nuo muutamat kuvat ovat aika lailla huonolaatuisia, joten pahoittelen, jos jonkun silmät menee ristiin noita katsellessa.

Oli kummiskin superhauskaa! :)

lauantai 19. syyskuuta 2009

Viktoriaaninen pikkupoika vai Marie-Antoinette?

Tämä asu syntyi töiden loputtua, tajuttuani, etten ollut käyttänyt näitä shortseja kertaakaan koko kesänä. Syitä käyttämättömyyteen olivat lähinnä se, että koin shortsit astetta liian lyhyiksi töihin ja vapaalla tuntui aina olevan luvassa jonkinasteista maassa makaamista, enkä halunnut sotkea niitä. Tuona päivänä oli kuitenkin tiedossa vain rauhallinen reissu kirjastoon, joten uskaltauduin vetämään nuo päälleni.





shortsit: zara
paita: zara
kengät: bianco



Paidan ihana leikkaus



Eikö olekin näyttävä "kampaus"? :D

Shortseista tulee minulle jotenkin todella kivat viktoriaaninen-pikkupoika-fibat, joten halusin laittaa niiden kanssa ehdottomasti jonkin paitapuseron tyyppisen semi-poikamaisen yläosan. päädyin sitten tuohon aikoinaan zarasta hankittuun mustaan paitaan. Paita oli joskus ehdoton suosikkini ja käytin sitä jatkuvasti, mutta esim. viime vuonna en tainnut käyttää tuota kertaakaan. Pidän siitä kaikesta huolimatta todella paljon, halusin kait vain säästellä sitä (minulla on typerä tapa yrittää jotenkin säästää lempi-vaatteitani, en tiedä mitä varten. Tuntuu, että tuollaisesta ajattelusta kannattaisi yrittää päästä irti :/)... Paidan naisellinen leikkaus toi kuitenkin tässä yhteydessä minulle enemmän mieleen Marie-Antoinetten ja vaikutelmaa lisäsi vielä pois-naamalta kiinnitetty tukkani ja ihana lähes neon-punainen huulipuna. Mitä mieltä muut ovat: Marie-Antoinette vai viktoriaaninen pikkupoika, vai ei kumpikaan? :D

Tässä vielä vähän kuvia Marie-Antoinettesta, kuvia viktoriaanisista pikkupojista ei syystä tai toisesta löytynyt.







Ah, kuinka rakastankaan rokokoo-tyyliä!

perjantai 18. syyskuuta 2009

Vihdoin ja viimein

Hah, onpa ollut kiireitä. Muuttoa (josta lisää myöhemmin),festaria (joista lisää myöhemmin), opiskelun aloittamista (josta lisää myöhemmin) jne.jne. Loppukesä ja tämä alku-syksy on ollut pukeutumisen suhteen todella ihanaa aikaa. Säät sallivat aika lailla kaikenlaisten vaatteiden käytön (ei nyt ihan talvitakkejen tms., mutta kuitenkin) ja olo on ollut ispiroitunut ja seesteinen (siis mitä vaatteisiin tulee, muuten kaikki on ollut kaaoksessa).

Syksy on jo aika täysiä menossa, mutta minä olen vielä totaalisen jumissa kesässä, ja aioinkin postata vielä nuo muutamat kesä-jutut ettei tämä kesä-fiilis jää vainoamaan minua vielä talveksikin.

Oltiin siis Hannan ja yhteisen ystävättäremme kanssa second hand -kierroksella. Yritin jopa tehdä taustatöitä ja kävin greenfashionfreak:in Nein ylläpitämällä kirpparikesä-sivustolla. Etsin kaikki paikat ja suunnittelin meille mahdollsimman optimaalisen reitin. Emme kuitenkaan sitten ehtinyt käydä kaikkialla missä piti, esim. Kaivarin kanuuna, jonka olisin kovasti halunnut tsekata jäi käymättä. Hannahan on aiemmassa blogissaan jo kirjoittanutkin aiemmasta second hand -kierroksestamme ja nytkin vierailimme monissa samoissa paikoissa, esim Penny Lane on kestosuosikki, sieltä hankin ensimmäisen morsiuspukunikin <3 Haluaisin minäkin vähän kirjoittaa jotain raporttia paikoista ja mitä mistäkin löytyi, mutta se saa jäädä toiseen kertaan, kun on enemmän aikaa (vaikka eihän sitä ikinä ole...). Tässä kuitenkin vielä sen päivän asu.



farkut: filippa k
paita: H&M
laukku: isoäidin vanha
kengät: vagabond (kait, en oikeen enää muista ja lahkeet kätkee ne aika onnistuneesti...)

Muistan kun näitä leveälahkeisia ja korkeavyötäröisiä farkkuja alkoi ilmestyä muotilehtiin, ja minä ajattelin, että ihan ok, mutten tulisi itse ikinä hankkimaan. Sitten törmäsin näihin aivan sattumalta ja nämä vaan veivät sydämen mennessään. Ja käytettyä on tullut myös, vaikka hieman alussa epäilinkin. Käyttöä vähän rajoittaa se, että yritän pitää näitä siistinä, eli en viitsi vetää näitä päälle jos on tiedossa nurmikolla makoilua taikka maalailua (vaikka tulinkin nämä vetäneeksi päälle hippi-bileisiin). Ja aivan super-ihanaa näissä farkuissa on se, että tuo korkeavyötärö on ihan oikeasti korkea ja vyötäröllä. Kauhean usein korkeavyötäröisiksi tarkoitetut vaatteet eivät tunnu olevan korkeaa vyötäröä nähneetkään. En sitten tiedä onko minun (ja kaikkien ystävieni keiden kanssa olen asiasta keskustellut, eli valittanut) vyötäröni vain hassussa paikassa, vai onko nuo vaatteet tehty jollekin ihan ihme ruumiinmallille? Veikkaisin ehkäpä jälkimmäistä... Korkeiden vyötäröiden epäkorkeus kuuluu ehdottomasti samaan "mitä helvettiä"-osastoon empire-linjaisten paitojen ja mekkojen olemattomien rintamus-kaistaleiden kanssa.



Ja halusin vielä esitellä upeita uusia arskojani! Ah kuinka rakastanakaan näitä! Olen käyttänyt nyt sykysllä löhes joka päivä pyöräily-laseina. En tiedä onko näistä kauheasti hyötyä siinä tarkoituksessa, mutta rakkaus onkin sokeaa <3 Ja nämä siis ovat Ankkarockissa ihan vaan soneran teltasta napatut. Soneralla on kyllä aina hienoja arskoja jaossa, edellis vuonna tuli napattua upeat pinkit yksilöt Ilosaarirockissa.



Eikös ole nekin mahtavat? :D

Vois kyllä harkitu joskus hankkivansa kunnon arskat, kaikki mun rillit on jotain festari-halpis-kamaa, liekö noissa suojauksia lainkaan :/

No tässä kaikki tältä erää, mutta vielä on kesä-asuja jäljellä!

ps. Hassua kuinka olenkaan ikävöinyt tätä bloggaamista <3