Jee!

Heräsin tänään niin myöhään, että en ehtinyt lähtemään koululle treenaamaan, mutta ehdin kyllä pukea erään mielessä kummitelleen asun.
Mutta vähän tänään on huippu päivä! Koulu on päheä, ranteet tervehtyvät jne. Cool!!



Päällä on H&M hame, täydellinen tulppaanimalli, joka mahtuu myös minun lantioni päälle. Olin etsinyt ikuisuuden mustaa kapeaa hametta, joka on aika mahdoton löytää minulle, mutta tämä tulppaani sitten korvasi sen. Korkkarit ovat monasti nähdyt Clarksit. Jostain syystä vähän yli 40 parin kokoelmista käytän näköjään jotain kolmia ehhehheee. Paidan nappeihin mätsäävät pinnit on H&M:ltä myöskin. Kampaus oli kyllä vähän hienompi aamulla, kun en vielä ollut siivonnut ja ottanut päikkäreitä se päässä. Vyö ja paita kirppikseltä. Minulla on joku magneetinlainen vetovoima XL-kokoisiin hienoihin paitoihin kirpparilla. Ne maksavat aina suunnilleen euron, ja sitten en voi olla ostamatta niitä ajatuksen "Mä sitten muokkailen tätä..." takia. Sitä en kuitenkaan koskaan tee, sillä kokomuutokset ovat niin vaikeita, ja kyllähän sitä mieluummin kiskoo ja vetää jotain vaatetta oikeille kohdille koko päivän. :/

"Tyylikäs vaate on mukava päällä." Ahhahahhahahahaha :(((





Takki on MicMacista. Boing <3

Uudet kengät!

Vihdoinkin ne löytyivät! Normaaleista normaaleimmat mutta ihanat peruskävelykengät, tietenkin mustat.





Masentavien asioiden jälkeen lähdin piristymään kenkäkauppoihin, ja nämä löytyivät sattumalta Hakaniemen Derbystä hintaan 88 euroa. Niin se kai sitten menee, että kun lakkaa etsimästä, niin löytää.

Näitä oli myös ihanan hurmaavassa vaaleanruskeassa sävyssä. Melkein alkoi harmittaa, että tarvitsin välttämättä mustat kengät...

Ja ostoslistaltani uupuu enää mustat käytännölliset nilkkurit!

Serkun rippijuhlat

Tänään sitten oli serkun vuoro, ja nyt olenkin saanut annokseni paitsi kirkollisista menoista, myös sukujuhlista vähäksi aikaa. Tänään oli aika sateinen ja syksyinen ilma, ja siksi päälle päätyi tämä mekko, jonka hankin Virpin innoittamana. Koruina on Kiinasta ostetut pitkät harmaat helmet ja korvakorut, joissa helmi on metallilangan päässä. Mielestäni nämä helmet sopivat täydellisesti tähän MicMacin lempparitakkiini, jota saan taas alkaa käyttämään. Violetit kengät on hankittu Tallinan Seppälästä abiristeilyllä. Mielestäni Seppälä on ehdottomasti paras paikka, jos haluaa ostaa halpiskenkiä. Näissäkin on sisävuori kokonaan nahkaa, vaikka hinta oli jotain 20-25 euroa. Todellakin ovat kelpokengät sillä hinnalla, ja eipä sitä viitsisikään alkaa satasta pulittamaan violeteista erikoiskengistä, vaikka yleensä tykkään, että kenkiin on panostettu. Tänään oli kuitenkin hauska noita pitää, kun mekon ruusuissa oli samaa sävyä. Jalkaankin nämä ovat juhlakenkinä oikein passelit. Eli kannattaa jättää H&M kurakengät kauppaan ja poiketa Seppälässä, jos ei halua maksaa itseään kipeäksi. Kirjelaukku on kirpulta ja onhan minulla päällä taas se InWearin neulekin...

Eli siis ihan ei samanlaisissa laatuvermeissä oltu kuin eilen. Äidiltä tulikin sitten vähän aamulla kuittailua, että olen lähdössä pimuvaatteissa rippijuhliin. Hän joutui illemmalla kyllä ottamaan sanansa takaisin, sillä nykyään rippijuhliin pukeudutaan aika eri tavalla kuin ennen. Melkein kaikilla oli todella lyhyet helmat, hullut korot ja olkapäät paljaana. Sinänsä itse en ole mikään etikettisääntöjen ensimmäinen puolestapuhuja, mutta itse en kyllä olisi halunnut päästä missään ginamekossa ripille. No jaa, mutta aika aikaa kutakin. Itsellänihän oli omana rippipäivänäni valkoinen elastaanihame, jossa oli mustia kukkia, tietenkin aika kireä (haha), sekä viininpunainen kietaisupaita. Joillakin oli kuitenkin tänään aika epäkirkollisia vaatteita. Yllättävää, että se näyttää olevan ihan ok vanhemmille ja muille.







Sarjassamme "huolettomat" poninhännät, joiden eteen on oikeasti vuodatettu hikeä ja kyyneliä. Hain vähän sellaista 60-lukutunnelmaa kohottamalla tyveä. (Ei siis sillä, että 60-luku tästä jotenkin erityisesti välittyisi, mutta sitä ajattelin kampausta tehdessäni ja tukkani oli mielestäni koko päivän hyvin, vaikka se oli aika normiponnarilla. )

Ja tässä vielä mahtava kuva minusta ja veljestäni alkukesästä. Löytyi vaan kameran kätköistä niin pakko oli laittaa.

Pikkuveljen rippijuhlat

Kuvissa kanssani poseeraa maailman kaunein kissa Tähti. Ilman sitä kuvista ei olisikaan tullut mitään, kun ujostelin taas kameraa niin. Minulla on päällä vintagemekko 50-luvulta, Redshoen korkkarit, rippilahjaksi saadut helmet ja 18-vuotis lahjaksi saadut korvikset.





Tässä kuvaa vähän tukasta. Tämä on se perusnuttura, mikä minulla tapaa olla suunnilleen aina. Myös vähän korulähikuvaa.



En suinkaan käytä tätä InWearin ikivanhaa neuletakkia suunnilleen joka päivä, en, en...





Tähti on pukeutunut punaiseen kaulapantaansa, joka sopii täydellisesti. Hänessä on tyyliä noin mököttävänäkin. <3

Rip Vagabonds!

Ensi viikolla on edessä muutto opiskelupaikan perässä, joten huoneessani on ollut meneillään massiivinen-siivousoperaatio, missä olen käynyt läpi huoneeni joak sopan. Ja mitä sitten hyllystäni löytyikään! Sinne on jäänyt pyörimänä kenkälaatikko, missä olivat roskikseen joutavat 2 vuotta sitten viimeksi käytetyt Vagabondin kävelykengät. Vähän ihmetyttää miten ne ovat näin pitkään nurkissa pyörineet. Tai no… Ehkei ihmetytäkään. Minä nimittäin rakastan/rakastin noita kenkiä. Ne olivat täydelliset: pehmeät, mukavat, päheät… Niiden pohjallisissa luki ”C’mon babe, put on your Vagabond shoes and take a walk to your favorite place. You know these shoes really suits you. Feel the wind in your hair and the sun on your face, feel in harmony with life” ja juoksenteli pikku ötökkäisiä (siis kuvia). Ja pohjissa luki jotain “joy happy happy joy joy” ja oli hymynaamoja <3 Ja kyllä näkyy etten halunnut noita pois heittää. Kestin noita reikiäkin varmaan vuoden, mutta kaikesta huolimatta oli noista kengistä lopulta luovuttava. Sniff. Hyvästi rakkaat kenkäni, palvelitte minua hyvin!

Hienona ja huonona museoon

Minulla ja eräällä minun ja Hannan yhteisellä ystävättärellä on vähän kummallinen tapa suunnata kaikenmoisiin upeisiin taidenäyttelyihin aina krapulassa. En nyt muista mistä tapa oikein syntyi, tai miksi hitossa sen harjoittamista jatkettiin, mutta joka tapauksessa viime viikonloppuna päätimme jälleen kunnioittaa tätä muinaista käytäntöä. Siispä jokseenkin heikossa hapessa järjestämieni läksiäisten (joista postaan erikseen vielä myöhemmin, kunhan saan kuvamateriaalia vähän kasattua) jälkeen suuntasimme Ateneumiin tarkastamaan Kalevala-näyttelyä, jopa päivää ennen sen sulkemista! (Toinen jokseenkin vaikeahko tapamme on käydä kaikissa näyttelyissä niiden päättäjäis-päivänä ja vieläpä viimeisten tuntien aikana, niin, että näyttelyt täytyy juosta läpi.) Kalevala-näyttely oli upea ja erityisen iloinen olin päästessäni näkemään Stiina Saariston työn livenä. Ihanaa oli nähdä myös Gallen-Kallelan kalevala-työt ihan livenä kun aina on vaan tullut nähtyä kuvia niistä. Myös Katja Tukiaiseen oli hauska törmätä.





Tämän päivän asu intoutui halustani laittautua museoihin sekä harmaan ja pinkin ihanaisesta yhdistelmästä. Rusetissa on myös sulokas Marie-Antoinette vivahde, mikä mielestäni sointuu hyvin krapulaiseen museo-retkeen. Pinkki huivi on ikuisuuden vanha lahja, johon rakastuin vasta viime vuoden aikana, mutta kuinka rakastuinkaan! Vaimari ja housut ovat molemmat henkkamaukasta. Rakastan näitä henkkamaukan vaimareita, harmi vaan, että tämä harmaa on nukkaantunut todella nopeasti. Ylipäätänsä kaikki harmaa aina nukkaantuu pikavauhtia :/ Housujakin rakastan, ja ne löytyvätkin minulta myös viininpunaisena sekä tummansinisenä. Mitä koruihin tulee, koristaa oikeaa korvaani camee-medaljonki ja vasenta korvaani ihana prinsessa sissi-korvis. Kengät ovat Tamariksen ja ne ovat nyt kyllä tulleet tiensä päähän. Kärjissä on kaameat reiät, ja korko on kauhean näköinen. Onneksi bongattiin Hannan kanssa näistä hitusen upgraded versio kenkämarskissa. Kenkä näyttää samalta, mutta korko vaikuttaisi olevan parempaa laatua.

En ollut jaksanut pestä edellisen bile-illan jäänteitä pois hiuksistani, joten totesin saavani itseni helpoiten edustuskuntoon heittämällä päähän vielä vähän lisää tököttiä. Näin tulin kokeilleeksi äipän kaapeista löytynyttä redkenin shaping lotionia ja rakastuin saman tien. Olen yleensä aina hiukset naamalla, koska en jaksa säätää, mutta tämän käyttö oli todella helppoa, ja pidin lopputuloksesta kovasti. Niin kovasti, että nyt kun hiukset makaavat taas naamalla tuntuvat ne erittäin mälsiltä. Hiusten mälsyyteen saattaa tosin vaikuttaa myös se, että viimeisimmästä kampaaja-käynnistäni on ikuisuus ja leikkaus on ylikasvanut, väri haalistunut ja juurikasvu järkyttävä. Ja kampaajalle pääsyä joudun odottamaan vielä kuukauden! No, ehkä tämän shaping lotionin avulla ehkäpä juuri ja juuri selviydyn.
Viime aikoina on minulle muutenkin syntynyt jonkinlainen outo tukan-laitto himo. Tekisi mieli ostaa tuhansittain rusetteja ja kukka-solkia päähän kiinnitettäväksi. Design-marketissa meinasin menettää järkeni ihanien kukkapantojen edessä, mutta esille laitetut yksilöt olivat hieman liian vaaleanpunaisia ostaakseni niitä rauhaisin mielin.

Design-Marketista voisi ehkä muutenkin sanoa pari sanasta. Kävin siellä kiertelemässä heti avajais-päivänä, odotellessani autokoulu-tuntini alkua ja vielä muutaman kiekan autokoulun jälkeen. Muutamaa ihanaa helmeä lukuun ottamatta tarjonta oli kuitenkin mielestäni jokseenkin homogeenistä. Melkein joka pöydällä tuntui olevan iso läjä pikku-rihkamasta tehtyjä korviksia, taikka sitten jotain printti-pinssejä. Tosi kivoja juttuja, mutta ei mitään järin omaperäistä. Mutta oli myös muutama pöytä, jotka vavisuttelivat sydäntäni kovin, vaikka mitään en päätynytkään ostamaan. Youthvsfuture:n ihanat sulka-korut olivat puhdasta esteettistä nautintoa; olisin halunnut ostaa niitä kaikissa väreissä ja kaikissa muodoissa ja pistää roikkumaan kokonainen seinä täyteen, mutta jostain syystä en kyennyt kuvittelemaan niitä itselläni. Fawnfatale:lta löytyi ne minua suuresti houkuttaneet kukka-pannat, mutta jäin sitten niidenkin kohdalla epäröimään. Kiertokulku:lta taas löytyi mitä ihanin kattolamppu, mutta 90 euroa on aika iso hinta opiskelijalle. Hauskoja olivat myös kylpyammeesta tehty sohva. Tytti Lindström:in hopearihmasta kudotut(?) korvikset olivat myös todellista nannaa silmille, mutta minulla on jo niin paljon kauniita koruja, joita en käytä, etten kestänyt hankkia lisää. Illalla uudestaan kierrellessäni meinasin jo heltyä, ja pistää rahat haisemaan kaikkeen, vain tajutakseni ettei minulla ollut senttiäkään käteistä. Laiskuus iski ja rahat säästyivät. Vähän harmittaa, että niin paljon kauniita tavaroita jäi hankkimatta, mutta onhan sitä kamaa jo ennestäänkin…

Koulutiellä

Koulu alkoi näissä tamineissa. Käytän tätä kokonaisuutta useinkin, ja nytkin kun oltiin illemmalla kaupungilla Virpin ja toisen ystävän kanssa, niin joku nainen kadulla tuli kehumaan asua. Päällä on siis kirpparimekko, H&M neuletakki, Clark's korkkarit ja nahkasalkku Stokkalta.

Tänään sitten olikin sateinen ja muutenkin ankeampi päivä. Vähän liian rankkaa vaihteeksi kaikki. :D Siispä mekko pysyi samana, mutta kaikki muu vaihtui mustaan: monta vuotta vanha neuletakki H&M, ballerinat Clark's ja laukku se uusi Indiskan.

Rakastan tätä kirjaa!

Luin tämän kirjan ja pakko kyllä suositella kaikille shoppailuun ja muutenkin tavaraan liikaa koukuttuneille. Tämä kirja käsittelee käytännössä nautintoa ja onnellisuuden saavuttamista ja näiden asioiden liittymättömyyttä tavaran hankintaan. Koko kirja on niin nerokas, etten oikein tiedä, mitä siitä edes kirjoittaisin, kun tekisi mieli vaan siteerata alusta loppuun. Mutta kaikki te, joilla on tavaran paljouden kanssa ongelmia tai ostolakkoyritelmiä, lukekaa tämä! Tämä kirja oikeasti muuttaa suhtautumistanne.

Vaikkakin minulla tämä puhdistautumisen tunne kesti taas vähän liian vähän aikaa. Tuntuu, että olisi ollut tarvetta muutamalle jutulle tänä kesänä, nimittäin minulla ei ikinä tunnu olevan kesävaatteita ja hellelukemat tuottavat aina tuskaa. Onneksi ollaankin menossa jo kohti syksyä. Tässä hiukan listaa ensi kesää varten:

-Tuntui, että tarvitsisin muutamat shortsit. Omistan nyt raidalliset lempishortsini, sekä yhdet harmaat edestä prässätyt lyhyet housut, mutta nämä ovat molemmat aikalailla sukkahousukamaa eivätkä siis mitään superkesäisiä. On minulla myös yhden seeprakuvioiset caprit, mutta niitä taas ei raaski/jaksa pitää kamalan usein. Tarvitsisin siis jotkut rennot, helposti yhdisteltävät kesäshortsit ja ehkä muutkin housut. Aloin jopa miettiä farkkushortseja niiden monikäyttöisyyden takia, tai sitten jotain mustaa. Toisaalta mustassa on aina se epäkesäisyys ongelma, ja nyt en ole hakemassa mitään ns. siistimpiä housua.

-Iso kesäkassi. Jotenkin on tuntunut hömöltä ja myös riskialttiilta kantaa kallista nahkasalkkuani festareilla ympäriinsä. Joten joku iso, olalle menevä säkkimäinen kangaskassi olisi hyvä hankkia ensi kesänä ranta- ja festarikäyttöön.

-Bikinit. Toisaalta minulla on jo bikinit, joita rakastan ja koska en käy yleensä rannalla, niin en myöskään pääse käyttämään niitä yhtään niin usein kuin haluaisin. Eli siis tämä nyt ei ole mikään tarvehankinta, mutta joissain tilanteissa (esim. uimahallissa) on vähän noloa esiintyä seeprakuvioisissa narubikineissä, vaikka ne ovatkin ihanat. <3

-Tunikoita, tai jotain kevyitä paitoja. En oikein tiedä, millaisia näiden pitäisi olla, että niitä käyttäisin. Muunmuassa nämä nimittäin jäävät käyttämättä joka kesä, vaikka tykkään niistä, enkä kuitenkaan raaski heittää niitä ikinä pois, kun teen inventaariota. Ja sitten autuaasti unohdan niiden olemassaolon ja luulen tarvitsevani hirveän kasan kesävaatteita.



Tämä ihana kirjailtu toppi on ostettu monta vuotta sitten Tukholman Indiskasta. Miksi ihmeessä en käytä tätä, miksi oi miksi??



Tämäkin on ostettu Tukholmasta joku kolmisen vuotta sitten JC:stä. Tämä pönöttää ehkä hitusen liian vahvan kankaan takia, mutta silti on minusta huippusöpö. Tämä on oikeasti takapuoli, mutta tykkään noista napeista edessä, ja näin päin selkä jää ihanan avoimeksi. Tämä ei ole ihan täydellinen, mutta toisaalta kummaa etten käytä tätä kun kesävaatteita ei ole mitään vuorta kuitenkaan.

Mutta toisaalta... Kesä on taas mennyt, vaatekaappi yhtä täysi kuin ennenkin, ja luultavasti uuden tavaran hankkiminen ei kuitenkaan helpota kesää oleellisesti. Joten onko oikeastaan mikään tuossa listassa kovin tärkeää, kun en entisiäkään kesävaatteita käytä? En oikein tiedä, mitä vaatekaapissa pitäisi olla, että siellä tuntuisi aina olevan jotain sopivaa päälle pantavaa, ja että se ei silti olisi liian täysi.

Uudenlaista hulluutta

Vaikka muoti onkin ollut intohimonani ikuisuuksia ja ulkonäöllä leikittely rakas harrastus ties kuinka kauan, on päämielenkiintoni kohde aina ollut vaatteissa. Löydettyäni Ostolakossa-blogin, tämä saattaa nyt olla muuttumassa.

Ostolakossa on mitä ihanin erään kosmetiikka-friikin pitämä blogi, missä hän yrittää päästä eroon kaappeihin kertyneestä määrättömästä määrästä kosmetiikka-tuotteita. Kiinnostuin blogista alunperin aatteen perusteella, koska kyllä minunkin sietäisi vähentää tavaraa. En koskaan uskonut, että blogi voisi vaikuttaa minuun näin paljon. Minä, joka pesin vielä lukiossakin naamani pelkällä vedellä, yhtäkkiä kuorin, naamioin ja rasvaan itseäni ympäriinsä. Minulla on jopa eri voiteet kasvoille, kropalle ja jaloille!

Olenkin viime aikoina pistänyt rahaa palamaan kosmetiikkaan ihan reteesti:



Kuvassa BareMineralsin get-started-kit, kovin kehuttu max factor false lash effect, sekä kaksi grimasin huulipunaa. (näiden lisäksi olen ostellut kaikenlaista muutakin, mutta en mitään mistä minulla olisi vielä mitään sanottavaa)

Nuo mineraali-pohjat olivat kiehtoneet minua jo pidempään, ja Ostolakossa:ssa kirjoitettu ylistys olikin sitten viimeinen sysäys. Olen nyt käyttäny noita mineraali-tuotteita 3 päivää, enkä oikein tiedä mitä ajatella. Näillä lopputulos on tosiaan viehättävän luonnollinen, mutta itse ehkä kaipaisin enemmän peittävyyttä. Meikki ei myöskään onnistu hillitsemään naamani kiiltoa juuri lainkaan (tosin tämä on ongelma aikalailla aina). Hmh. Toisaalta, jos tämä on iholle niin terveellinen ja hoitava, niin tuotetta kannattaa käyttää jo siksikin. Ja ehkä kasvoilla vain kestää hetki sopeutua? Tai ehkä tarvitsisin jotain peittävyyttä suovia lisätuotteita?

Huulipunat on hankittu naamiaiskauppa Aprillista ja ne vinkkasi minulle maskeeraajaksi kouluttautunut ystäväni, ilmeisesti ihan ammattilaisten käyttämiä tuotteita ja vain 6 e (napit vielä halvempia). Mascarakin tuntuu saavan silmäni suorastaan säkenöimään (ainakin omasta mielestäni).

Oman mieleipiteen muodostus näistä tuotteista on suorastaan harvinaisen hankalaa. Kyseenalaistan jatkuvasti mielipiteitäni ja pohdin synkästi kuvittelenkohan vain tuotteiden toimivan, koska minulle on niitä mainostettu? Placebo-efektiksikin sitä kutsutaan :/ Miltä muista näyttää (jos näyttää miltään, kuva ei ehkä ole ihan paras mahdollinen...)?



Sanottakoon vielä kuitenkin, että en minä juossut ostamaan kasapäin uusia tuotteita vain koska ne mainittiin yhdessä blogissa. Aika suurena osasyynä toimi se, että menin kadottamaan meikkipussini ankkarockissa. Ei siinä kaikki meikit menneet, mutta meni melkein kaikki lempparini esim. kaikki parhaimmat huulipunani (-1) :( Kaikki tuotteet olivat siis ihan tarpeeseen (en kyllä tiedä kuinka "tarpeeseen" musta huulipuna oli, mutta...) Aion kyllä vielä soittaa löytötavaratoimistoon ja kysellä sen perään, mutta en liikoja toiveita elättele.

No tämänlaista hulluutta tällä kertaa. Ehkä syksyn kirpeät tuulet (ja ensi viikolla tiedossa oleva second-hand kierros) herättelevät sitten taas tällä hetkellä hiukan uinuvaa vaate-hulluutta.

Ensimmäiset merkit syksystä

Itse olen niitä henkilöitä, jotka juhlivat kun kesä loppuu ja muuttuu syksyksi. Mutta jotenkin tänä vuonna kesä on ollut erilainen ja jopa minä - paatunut kesänvihaaja - myönnän tuntevani haikeutta sen loppuessa...

Mutta myönnettäköön, että ensimmäinen työpäivä tuli kyllä juuri oikeaan vaiheeseen yli kahden kuukauden sapatin jälkeen. Kenkiä on taas kiva myydä ja koulukin alkaa viikon päästä. Kuinka jännää! Ihan oikeaa pianonsoiton opiskelua!

Päällä on se Zaran takki, Ginan peruspaita (toimii hyvin!! vaikka muuten en ginasta yleensä tykkää), hame kirpulta, huivi jostain Tallinnasta joskus ja nyt on ekaa päivää päällä, ja Camperit.

Asiaa masentavasta shoppailusta

Ja nyt vihdoin siitä yhdestä shoppailu-kerrasta, mikä unohtui kaiken muun keskellä, sekä myös vähän asiaa shoppailusta yleensäkin.

Tämä kaikki tapahtui siis ikuisuus sitten aiemmin kesällä, kun olin rauhoitellut kroonista pukeutumis-ahdistustani mm. laatimalla ostoslistan tarpeellisista vaatteista. Ostoslistan laadittuani päätin pistää heti tuumasta toimeen ja jo seuraavana päivänä suuntasin kaupungille mielessäni tarkka suunnitelma siitä minne suuntaisin ensimmäiseksi ja mitä oikein etsinkään. Harmi, että reissu meni jokseenkin pieleen heti ensi käänteessä.

Masentava käänne 1
Ykkös-päämääräni oli tuona päivänä alusvaateliike Figura, sillä kunnollisia alusvaatteita ei jostain syystä ole ikinä, vaikka niitä kuinka kuvittelisi ostavansa (sen sijaan kaapit pursuavat rumia sloggeja sekä epäistuvia/liian pieniä/niin rumia, että niitä ei oikeasti voi käyttää –rintsikoita). Harmi vain, etten tajunnut tarkistaa Figuran sijaitsevan edelleen siellä missä se sijaitsi 3 vuotta sitten… Päädyin siis kiertämään Aleksanterinkadun ja sen jokaisen poikkikadun n. 3 kertaa kunnes oli pakko todeta, että liike on lähtenyt lämpsimään.

Masentava käänne 2
Viihdyttääkseni itseäni liikettä etsiessäni päätinkin sitten vierailla kaikissa mielenkiintoisissa pikkuliikkeissä joita tuli vastaan, mikä ei sekään ollut erityisen mieltäylentävä kokemus. Ensinnäkin pikkuliikkeiden tuotteet olivat sitä hintaluokkaa, että sellaisia en kevyin perustein hanki, toisekseen pikkuliikkeiden myyjien reaktiot ulkonäkööni onnistuivat uudelleen sytyttämään vaate-ahdistuksen liekin sielussani. Selvennetäämpä vähän asiaa. Kyseisenä päivänä minulla oli päälläni suht. lököt ja kuluneet tummansiniset farkut, joiden seuraksi olin pistänyt ihanaisen flamingonpinkin hihattoman kauluspaidan, jolla on valittevasti melkoinen taipumus mennä todella ruttuun käytössä. Jalassa taas oli nuo surullisenkuuluisat Biancon pian-entiset kesäkenkäni. Näissä vaatteissa en ilmeisesti myyjien mielestä näyttänyt ostaja-potentiaalilta. Erääseen pikkuliikkeeseen astuessani ovikellon paikalle hälyttämän myyjän katse suorastaan sammui, hänen tajutessaan, että asiakas, jota hän oli rientänyt palvelemaan, olin minä.

Masentavaa asiaa iloisin lopputuloksin 1
Luovutettuani alusvaatteiden suhteen aloin etsiä gladiaattorisandaaleita. Mielessäni kiilui näkemys mustasta nahasta ja poluttomista hopeisista soljista, vaan ei osoittautunut sellaisten löytäminen sekään helpoksi. Jostain kumman syystä miltei kaikkien löytämieni sandaalien pohjat olivat täysin muotoilemattomat ja paperinohuet. Sori vaan, mutta minä en ala jo valmiiksi herkkiä jalkojani pilaamaan rasittamalla niitä tuollaisissa kengissä. Onko se oikeasti niin mahdotonta muotoilla sitä pohjaa?? Kengät kun ovat kuitenkin käyttöön tarkoitetut. Ne harvat yksilöt joiden pohjat oli muotoiltu, näyttivät minun jaloissani aivan urheilusandaaleilta. No kahlattuani n. sata kauppaa läpi päädyin epätoivon valtaamana sovittamaan nauhallisia gladiaattoreita… ja ne olivat täydelliset. Nauhoissa oli jotain tyttömäistä taikaa, mikä murskasi kaikki urheilusandaali-fibat, mitä soljellisissa yksilöissä oli ollut. Ostin ne muitta mutkitta ja pelkäsin hieman tekeväni typerää pikapäätöstä, mutta kengät ovat osoittautuneet loistaviksi. Hyvä, että uskaltauduin sovittamaan jotain hieman ennakko-suunnitelmieni ulkopuolella olevaa.



Masentava asiaa iloisin lopputuloksin 2
Gladiaattiori-sandaalien ja alusvaatteiden lisäksi listalla oli myös bikinit. Bikinien etsintä isorintaisena on kauheaa, sillä tiedän, että minun pitäisi ostaa hyvät ja tukevat bikinit, mutta ilmeisesti käytännöllinen+hyvännäköinen on täysin mahdoton yhdistelmä. Kerran ostin bikinit ajatellen järkevästi, ja niitä en ole käyttänyt kertaakaan. Toisaalta hyvännäköisistä bikineistä ei tahdo edes löytyä isoja kokoja. Nyt kuitenkin onnisti, sillä vaeltaessani uupuneena henkkamaukkaan sattui siellä silmiini mitä ihanin näky: hapsulliset bikinit! Ja näitä ihanuuksia löytyi jopa kokona 42! Sovitin ihanuuksia ja ne olivat hyvät, vaikka en lappumallisia ollutkaan alun perin halunnut ja bikineiden alaosakin on aika mini-kokoinen. Sinänsä nämä eivät ostoslistaani lyhennä, sillä on minulla edelleen haku päällä oikeasti hyville bikineille, mutta nämä toimivat mitä mainioimpana korvaajana, kunnes löydän nuo täydelliset.



Masentavaa asiaa iloisin lopputuloksin 3
Vielä yksi oli, mikä puuttui ja mitä todella halusin, nimittäin mieshatun mallinen olkihattu. Näitä oletin olevan kaupat pullollaan, mutta syystä tai toisesta en meinannut löytää mistään. Muistaakseni vain kahdesta kaupasta löysin jonkinlaiset versiot ja niistä ei kumpikaan käynyt minulle. Täydellinen löytyikin sitten melkein sattumalta, olin nimittäin jo lähdössä kotiin, kun välttääkseni forumissa erinäisiä tuotteita kaupustelevia myyjiä, muutin reittiäni kulkemaan Accesorizen ohitse. Sinne vielä nopea kurkkaus ja sieltä sitten minua odotti täydellinen hattu. Hintaa oli 25 e, mikä tuntuu aika paljolle hatusta, joka on 100% paperia, mutta tuo nyt vain oli niin kaunis ja olin etsinyt moista niin pitkään, että olin valmis maksamaan.



Epilogi sekä pohtivaista asiaa
Kokonaisuudessaan minulla meni varmaan 4-5 tuntia shoppailuun ja nuo kaikki löydöt suoritin joskus viimeisen tunnin aikana. Rankkaa oli, mutta loppujen lopuksi löysin kipeimmiten kaipaamani tuotteet, eli loppu hyvin kaikki hyvin. Kuitenkin huomasin, että tällainen tiettyä-asiaa-etsivä-shoppaus ei kyllä ole minusta mitenkään nautinnollista. Porhalsin kaupat läpi puolisokeasti ja turhautuneena. Löysin lopulta mitä etsin, mutta se vaati suorastaan hullun määrän hikeä ja henkisiä kyyneleitä. Yritin toimia fiksusti, mutta ei se hauskaa ollut.

Toisaalta, jos ei aseta itselleen mitänä tavoitteita eikä etsi mitään erityistä, voi päätyä tuhlailemaan turhuuksiin. Tampereella käydessämme miltei sekosin H&M:n liikkeessä. Olin yrittänyt välttää kauppoja vähään aikaan ja yhtäkkinen tavarataivaaseen astuminen tuntui kuin en olisi nähnytkään vaatteita ikuisuuksiin. Juoksentelin rekiltä toiselle huumassa ja halusin ostaa kaupan puolityhjäksi. Lopulta ostosvimma yltyi niin ällöttäväksi, etten halunnut enää ostaa yhtään mitään ja käytännössä juoksin ulos kaupasta. Hm. Tuntuu, etten osaa shopata ollenkaan. Jos menee vain katselemaan, tarttuu mukaan kuitenkin jotain, mutta jos välttelee kauppoja, niin sekoaa täysin silloin kun niihin on vihdoin pakko mennä.

Miten voisi shopata oikein? Niin, ettei ajautuisi tuhlailemaan, muta kykenisi kuitenkin nauttimaan kokemuksesta. Onko moinen edes mahdollista?